Kansallinen turvallisuus tekoälyasetuksen sokeana pisteenä: Tekoäly ja profilointi siviilitiedustelun ja rikostorjunnan rajapinnassa

Counts differ because each database indexes a different set of publications. We treat OpenAlex as the canonical count; Google Scholar is not shown (no API, and crawling it violates its ToS).

Laajojen ja eri lähteistä peräisin olevien tietoaineistojen tekoälyavusteinen analysointi tarjoaa turvallisuusviranomaisille uusia mahdollisuuksia kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien tunnistamiseen. Tutkielma käsittelee tällaisessa siviilitiedustelussa tekoälyavusteisesti muodostetun henkilöä koskevan riskitiedon luovuttamista ja myöhempää käyttöä rikostorjunnassa. Tarkastelu perustuu hypoteettiseen tyyppitapaukseen, jossa suojelupoliisi käyttää tekoälyjärjestelmää tiedusteluanalyysissä terrorismiin liittyvän, kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan tunnistamiseen. Kun profilointia sovelletaan yksittäiseen henkilöön tämän mahdollisen tulevan terroristisen toiminnan arvioimiseksi, analyysi voi muodostua henkilöön kohdistuvaksi riskinarvioinniksi. Tällaisesta tekoälyavusteisesti muodostetusta tiedosta käytetään tutkielmassa käsitettä riskitieto. Tekoälyasetuksessa kielletään rikokseen syyllistymisen riskin arviointi, joka perustuu yksinomaan henkilön profilointiin. Kiellolla suojataan syyttömyysolettamaa ja pyritään estämään henkilöä koskevien arvioiden tekeminen ilman hänen tosiasialliseen käyttäytymiseensä liittyviä tosiseikkoja. Tällaisiin tosiseikkoihin perustuvaa ihmisen arviota tukevat lainvalvonnan tekoälyjärjestelmät ovat suuririskisiä. Niiden riittämätön tarkkuus, läpinäkyvyys, selitettävyys tai dokumentointi voi johtaa henkilöiden epäoikeudenmukaiseen valikoitumiseen ja vaikeuttaa tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttämistä. Tiedustelullinen uhka-arvio, kuten terroristiprofilointi, voi sisältönsä perusteella lähestyä tekoälyasetuksessa säänneltyä rikosriskin arviointia. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Sen pääkysymyksenä on, miten siviilitiedustelussa tekoälyavusteisesti muodostetun henkilöä koskevan riskitiedon luovuttamista ja myöhempää käyttöä rikostorjunnassa säännellään. Pääkysymystä tarkennetaan arvioimalla ensinnäkin, millä edellytyksillä riskitieto voi palomuurisääntelyn nojalla siirtyä rikostorjuntaan ja millainen merkitys sillä voi olla rikoksen estämiseen tähtäävien toimivaltuuksien käytössä. Toiseksi selvitetään, soveltuuko tekoälyasetuksen kansallisen turvallisuuden poikkeus tyyppitapaukseen ja mitä sen soveltumisesta seuraa riskitiedon muodostamiseen käytettävää järjestelmää koskeville vaatimuksille sekä riskitiedon myöhempien rikostorjunnallisten vaikutusten arvioitavuudelle. Tutkielmassa havaittiin, että riskitiedon luovutettavuus ja sen rikostorjunnallinen käyttökelpoisuus ovat eri kysymyksiä. Poliisilain 5 a luvun palomuurisääntely määrittää, milloin siviilitiedustelumenetelmän käytön yhteydessä saatu rikosta koskeva tieto on luovutettava tai voidaan luovuttaa rikostorjuntaan. Henkilöä koskevan riskitiedon luovuttaminen voi palvella rikostorjunnassa hankkeilla olevan rikoksen estämistä. Luovuttaminen kuitenkin edellyttää, että riskitieto konkretisoituu laissa tarkoitetuksi rikosta koskevaksi tiedoksi. Tiedon luovuttaminen ei sellaisenaan oikeuta käyttämään sitä henkilöön kohdistuvan rikoksen estämiseen tähtäävän toimenpiteen perusteena, vaan vastaanottavan viranomaisen on arvioitava erikseen rikostorjuntatoimivaltuuden edellytysten täyttyminen. Rikoksen estämiseen tähtäävien toimenpiteiden käyttöä rajoittaa poliisilain 5 luvun 1 §:n 2 momentin vaatimus perustellusta oletuksesta henkilön syyllistymisestä rikokseen. Yksinomaan algoritmiseen profilointiin perustuva riskitieto ei tutkielmassa tehdyn tulkinnan mukaan osoita henkilön riittävän yksilöllistä yhteyttä tiettyyn estettävissä olevaan rikokseen eikä siten yksin täytä perustellun oletuksen vaatimusta. Muuhunkin kuin profilointiin perustuva riskitieto voi puolestaan vaikuttaa henkilön rikokseen syyllistymistä koskevaan arviointiin, kun arviointi perustuu myös poliisilain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin henkilön toiminnasta tehtyihin havaintoihin tai hänestä muutoin saatuihin tietoihin, jotka osoittavat riittävän yksilöllisen yhteyden henkilöön ja estettävissä olevaan rikokseen. Algoritminen profilointi voi auttaa tällaisten tietojen tunnistamisessa, yhdistämisessä ja jäsentämisessä. Profiloinnin avustavakaan rooli ei ole neutraali. Järjestelmä voi vaikuttaa siihen, kuka valikoituu tarkasteltavaksi ja mitä tietoja pidetään merkityksellisinä. Järjestelmän vaikutus kokonaisarviointiin on voitava jäljittää, jotta toimivaltuuden käyttöedellytyksiä voidaan arvioida ja tiedonhankinnan kohteen oikeusturva toteuttaa. Päätöksenteossa on siksi voitava erottaa henkilön toimintaa ja estettävissä olevaa rikosta koskevat tosiseikat tekoälyavusteisesta profilointipäätelmästä. Muutoin ei voida arvioida, täyttävätkö yksilölliset tiedot itsenäisesti toimivaltuuden käytön edellytykset vai onko profilointipäätelmä ohjannut niiden valikoitumista ja tulkintaa. Profilointipäätelmän vaikutuksen jäljitettävyys on tarpeen myös tehokkaan oikeussuojan toteutumiseksi. Tutkielmassa päädyttiin lisäksi siihen, että tekoälyasetuksen kansallisen turvallisuuden poikkeus soveltuu tyyppitapaukseen, jos järjestelmä saatetaan markkinoille, otetaan käyttöön ja sitä käytetään yksinomaan kansallisen turvallisuuden tarkoitukseen. Järjestelmän avulla muodostetun tiedon yksittäistapauksittainen luovuttaminen rikostorjuntaan ei sellaisenaan merkitse itse järjestelmän käyttämistä lainvalvontatarkoitukseen. Tutkielman keskeinen havainto on, että poikkeuksen soveltuessa tekoälyasetuksen kiellettyjä tekoälykäytäntöjä ja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat vaatimukset eivät kohdistu järjestelmän käyttöön tyyppitapauksen mukaisessa siviilitiedustelussa. Oikeudellista tyhjiötä ei silti synny, sillä kansallinen sääntely sisältää tiedon hankkimista, henkilötietojen käsittelyä, luovuttamista ja rikostorjunnallista käyttöä koskevia suojatakeita. Kansallinen sääntely ei kuitenkaan muodosta tekoälyasetusta vastaavaa, järjestelmän riskienhallintaan, dataan, dokumentointiin, läpinäkyvyyteen, ihmisvalvontaan ja tarkkuuteen kohdistuvaa kokonaisuutta. Sääntelyllinen katve sijoittuu siten järjestelmän kansallisen turvallisuuden käyttötarkoituksen ja sen tuotoksen myöhempien rikostorjunnallisten vaikutusten väliin: tekoälyasetuksen sääntelyn ulkopuolella muodostettu profilointipäätelmä voi vaikuttaa rikostorjunnallisessa harkinnassa merkityksellisten tietojen valikoitumiseen ja tulkintaan, vaikka kansallinen sääntely ei tekoälyasetuksen tavoin turvaa järjestelmän vaikutuksen jäljitettävyyttä.